Kenelle kunnia?

Eräs julkisuuden henkilö kertoi elämästään. Hän oli saavuttanut  muusikkona sen, mitä oli jo lapsena haaveillut ja hänestä on tullut todella suosittu. Hän sanoi nauttivansa elämästään. Olin iloinen hänen puolestaan. Samalla kuitenkin ajattelin, että olisi ollut upeata lukea vielä, kuinka hän toisi kiitoksen Jumalalle saavutuksistaan.  Ilman Jumalan varjelusta  omat ponnistelumme valuvat  hukkaan.  Emme esimerkiksi tiedä, mikä on terveytemme laita huomenna.  Luojan lahjaa on jokainen elämämme päivä. Hän on antanut meille myös luonteenlahjamme kehitettäväksemme.

Jeesus  kuitenkin kertoo, kuinka Jumala tuhlailee rakkauttaan myös kiittämättömille ja jopa niille, jotka vihaavat häntä.  Mikä on sinun suhteesi elävään Jumalaan? Otatko kunnian itsellesi vain annatko sen Jumalalle? Meistä jokainen ottaa kunnian itselleen ihan luontaisesti.  Tämä on kovin totta myös hengellisissä asioissa. On nimittäin helppo ajatella, että Jumala palkitsee hyvät ja rankaisee pahoja.  Moni ajattelee myös, että  kelpaa Jumalalle, jos koittaa elää paremmin ja vähentää töppäilyjä.

Moniarvoisessa maailmassakin on olemassa ehdottomia totuuksia.  Yksi löytyy Paavaliln Roomalaiskirjeestä (Room. 3: 12, 22–) ” Kaikki ovat luopuneet ja käyneet kelvottomiksi. Ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei ainoatakaan… Kaikki ovat samassa asemassa, Sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi… hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi.”

Tämä ehkä vaikealta kuulostava lainaus tarkoittaa, että Taivaaseen ja Jumalan luokse vain yksi tie – Jeesus Kristus. Saat uskoa, että Jeesus on antanut syntisi anteeksi (synti= sydämen luopumista Jumalasta ja kapinaa häntä vastaan).   Saat pyytää Jeesusta tulemaan elämääsi enemmän.  Hän rakastaa sinua. Siitä on merkkinä risti.

Ilkka Pihlajamäki