Kaipuuta vuoden vaihtuessa

Kaksi harakkaa kuusen latvassa, pyrstösulat tuulessa keikkuen.

Mies yksin huojuvassa majassa, mieli tunteesta toiseen heiluen.

On harakan mielessä sulan aika ja eineet paremmat kevään.

Miehen sisällä lemmen taika ja toive suloisen naisen evään.

Ovat harakat keskenään onnelliset, ne vaistoten tuntevat elämän tien.

Mies kantaa muistot eiliset ja vartoo tulevan onnea etsien.

Linnut siivilleen hauskasti nousevat ja suuntaavat talviseen maisemaan.

Mies sulkee tupansa salvat ja hämyssä yön käy nukkumaan.

Taas vaihtuu uudeksi vanha vuosi, on hetken sielunsa ymmällään.

Peittääkö ihoa rakkauden kuosi, saako lemmityn kruunua kantaa yllään?

Seppo Ojala